Ihanan Lempin avajaiset ja lehmähommia

Ilmari

Onpahan taas ollut melkoista hulinaa. Torstaina oli hässäkkää navetalla, kun lauma lisääntyi kahdella vassulla, toinen valkoinen lehmunen muutamilla ruskeilla täplillä ja toinen harmaa sonnipoika, joka sai nimekseen Ilmari. Lehmuselle en oo vielä keksinyt nimeä.

Lehmunen

Perjantaina oli Lähiruokapuoti Lempin avajaiset Tampereen Tammelassa ja liikenteeseen tuli lähdettyä 05.30 täysin ilman yöunia. Ensin kävin hakemassa leikkaamolta lihakuorman kyytiin ja sitten nokka kohden Tampesteria. Lempin avajaiset meni hienosti, vaikka kyllä vähän meinas jännittää, kun ekaa kertaa esittelee kaupassa omia tuotteitaan.

 Inkeri ja Päivi ovat kyllä tehneet valtavan työn Lempin eteen ja se näkyy kaikessa. Ihania tuotteita hyllyt pullollaan ja syötävän suloinen sisustus! Ja löysin minäkin heti pari suosikkia, joita varmasti tarttuu Lempiltä matkaan aina kun siellä käyn. Aivan ihana Mokkamestarien Tamperesekoitus -kahvi, kirsikkavaniljasuklaa (em. luomua ja reilua kauppaa) sekä suukkosuuhuulirasva unohtamatta tietenkään Lempin omaa mallasleipää. Härkäpapujakin piti ostaa, mutta unohdin. Täytynee seuraavalla kerralla muistaa, kun härkäpapusipulipesto oli melkoisen hyvää leivän päällä. Peston ohje löytyy täältä http://www.gobbasgard.com/H-rk-papupesto-Bondb-napesto.html .

Lauantaikin meni Lempeilyn merkeissä ja sunnuntaina kävin länkkäriratsastustunnilla heppatyttöjen kanssa. Oli ihanaa kiivetä humman selkään neljän vuoden tauon jälkeen, mutta ei tuo länkkäri helppoa ole, jos on aloittanut ratsastuksen 20 vuotta sitten enkkutyylillä ja enkun avut on vaan niin takaraivossa. Mutta kivaa oli, vaikka saikin tuntea itsensä (luonnollisesti) ihan amatööriksi. Täytynee suunnitella uutta käyntiä Harjavaltaan ens viikolle.

Sunnuntaina muutama mamma lähti viimeiselle matkalleen ja korvamerkkailtiin vassuja. Saisivat nuo suuret viisaat tuolla hallinnossa jo keksiä ja päättää, että nautojen identiteetin tunnistamiseks siirryttäisiin korvamerkeistä mikrosiruihin. Nuo merkit on tosi tylsiä, kun ensin pitää rei'ittää vassun molemmat korvat ja kun aikaa kuluu, niin merkit tippuu, repii korvat tai katkeilee. Eikä ne merkit varmaan vassustakaan kivalta tunnu, kun on kauheen kokoset ylimääräset lätkät korvissa. Ja kai se reiänkin tekeminen epämiellyttävältä tuntuu vaikkei varmaan varsinaisesti satukaan. Mikrosiru olis helpompi, kun se ei ainakaan tipu. Epäkuntoon sekin voi tietysti mennä, mutta riski on aika paljon pienempi, kuin pudonneessa korvamerkissä.

Hallinnosta tuli mieleeni, että löysin vahingossa Eviran nettisivuilta Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion Tänään pöydällä -kolumnit. Täytyy kyllä sanoa, että tässä kohdin Husu-Kallio kirjoittaa asiaa mm. lisäaineista sekä ns. tinkimaidosta. Kolumnit voi lukea osoitteesta http://www.evira.fi/portal/fi/evira/yhteystiedot/mediapalvelu/tanaan_poydalla_-kolumni/ .