Slowgrowing organic chicks

Nyt on bloggailussa ollut aivan liian pitkä tauko ja olen siitä pahoillani. Kevät ja kesä kun on sesonkia, niin päivätkin venyvät helposti pitkiksi ja sitten tälläiset enemmän harrastusluonteiset jutut meinaavat jäädä sivuun.

Mutta nyt on pakko kirjoittaa: meille saapui parisen viikkoa sitten pieni erä hidaskasvuisia luomubroilerin tipuja. Suomalaista luomubroileria ei ole ollut saatavilla, joten päätimme seurata Joel Salatinin jalanjälkiä ja kokeilla, kuinka laidunnetun luomubroilerin kasvatus onnistuu Suomessa.

Tiput majailivat ensimmäisen viikon asuinrakennuksemme toisessa päässä olevassa tyhjässä asunnossa, koska pikkuisena ne ovat herkkiä lämpötilan vaihteluille ja vedolle. Nyt tiput ovat muuttaneet pihassamme tyhjillään olevaan lypsykarjanavettaan, johon heille tehtiin n. 22 neliön häkki. Häkissä on korkeutta yli 2 metriä ja sieltä löytyy myös orsia. Tiput syövät oman tilan vehnästä tehtyä puuroa ja ruohoa. Noin neljän viikon iässä ne pääsevät laiduntamaan ja säiden suosiessa saavat laiduntaa syyskuun loppupuolelle saakka. Toivotaan siis pitkää ja lämmintä syksyä!

Tipujen suosiossa ovat mm. punaiset varpaankynnet sekä kaikki kiiltävä (kuten ruuvinkannat). Myös hiekka-astia tyhjenee nopeasti, kun kaverit nokkivat, kylpevät ja kuoputtavat.

Tipuselle maistuu luomuruoho

Kerrassaan hurmaavia otuksia ovat ja voisin istua heidän häkissään tuntikausia ja katsella heidän touhujaan. 

http://www.youtube.com/watch?v=2U2IphF4pXU

Ylläolevan linkin takaa löytyy Joel Salatinin Polyface Farmista tehdyn elokuvan traileri. Salatinin johtoajatus on tuottaa ruokaa luonnonmukaisesti, ekologisesti ja eläinten lajityypillisiä käyttäytymistarpeita kunnioittaen ja tätä ajatusta mekin haluamme toteuttaa, vaikka valitsemamme tie ei ole helpoin eikä tehokkain.

http://www.youtube.com/watch?v=sYWYU5V8JOo&NR=1

Vielä toinen video Polyface Farmista.

Videoissa näkyvä laidunbroilerin häkki (tai tarha) on samantyyppinen kuin meidänkin linnuillemme tulee. Olisi täydellisen ihanaa, jos voisimme päästää linnut pelkkien aitojen taakse laitumelle, mutta petojen (ketut, haukat) takia joudumme laiduntamaan linnut siirrettävissä tarhoissa. Yhteen tarhaan tulee n. 20 lintua, koska sen verran lajitovereitaan kanalintu tunnistaa läheisesti. Tarhan pinta-alaksi tulee n. 15 neliötä ja korkeutta metrin verran.  Osa tarhan pinta-alasta on katettu, jotta huonon sään iskiessä linnut pääsevät suojaan. Tarhaa siirretään päivittäin, jotta ravinnetase pysyy kurissa ja linnuilla on puhdasta ruohoa evääksi.

Suomessa ns. teollisuusbroileri on Ross-rotuista ja Rossien isovanhempaispolvi tuodaan Suomeen Skotlannista. Tietojeni mukaan tuomamme tiput ovat ensimmäiset hidaskasvuiset broilerit Suomessa. ETT:n (Eläintautien Torjuntayhdistys) mukaan kymmenisen vuotta sitten Ranskasta tuli Suomeen vastaavia lintuja kuin meidän, mutta niistä löytyi valitettavasti salmonellaa ja ne jouduttiin hävittämään.

Ihanan Lempin avajaiset ja lehmähommia

Ilmari

Onpahan taas ollut melkoista hulinaa. Torstaina oli hässäkkää navetalla, kun lauma lisääntyi kahdella vassulla, toinen valkoinen lehmunen muutamilla ruskeilla täplillä ja toinen harmaa sonnipoika, joka sai nimekseen Ilmari. Lehmuselle en oo vielä keksinyt nimeä.

Lehmunen

Perjantaina oli Lähiruokapuoti Lempin avajaiset Tampereen Tammelassa ja liikenteeseen tuli lähdettyä 05.30 täysin ilman yöunia. Ensin kävin hakemassa leikkaamolta lihakuorman kyytiin ja sitten nokka kohden Tampesteria. Lempin avajaiset meni hienosti, vaikka kyllä vähän meinas jännittää, kun ekaa kertaa esittelee kaupassa omia tuotteitaan.

 Inkeri ja Päivi ovat kyllä tehneet valtavan työn Lempin eteen ja se näkyy kaikessa. Ihania tuotteita hyllyt pullollaan ja syötävän suloinen sisustus! Ja löysin minäkin heti pari suosikkia, joita varmasti tarttuu Lempiltä matkaan aina kun siellä käyn. Aivan ihana Mokkamestarien Tamperesekoitus -kahvi, kirsikkavaniljasuklaa (em. luomua ja reilua kauppaa) sekä suukkosuuhuulirasva unohtamatta tietenkään Lempin omaa mallasleipää. Härkäpapujakin piti ostaa, mutta unohdin. Täytynee seuraavalla kerralla muistaa, kun härkäpapusipulipesto oli melkoisen hyvää leivän päällä. Peston ohje löytyy täältä http://www.gobbasgard.com/H-rk-papupesto-Bondb-napesto.html .

Lauantaikin meni Lempeilyn merkeissä ja sunnuntaina kävin länkkäriratsastustunnilla heppatyttöjen kanssa. Oli ihanaa kiivetä humman selkään neljän vuoden tauon jälkeen, mutta ei tuo länkkäri helppoa ole, jos on aloittanut ratsastuksen 20 vuotta sitten enkkutyylillä ja enkun avut on vaan niin takaraivossa. Mutta kivaa oli, vaikka saikin tuntea itsensä (luonnollisesti) ihan amatööriksi. Täytynee suunnitella uutta käyntiä Harjavaltaan ens viikolle.

Sunnuntaina muutama mamma lähti viimeiselle matkalleen ja korvamerkkailtiin vassuja. Saisivat nuo suuret viisaat tuolla hallinnossa jo keksiä ja päättää, että nautojen identiteetin tunnistamiseks siirryttäisiin korvamerkeistä mikrosiruihin. Nuo merkit on tosi tylsiä, kun ensin pitää rei'ittää vassun molemmat korvat ja kun aikaa kuluu, niin merkit tippuu, repii korvat tai katkeilee. Eikä ne merkit varmaan vassustakaan kivalta tunnu, kun on kauheen kokoset ylimääräset lätkät korvissa. Ja kai se reiänkin tekeminen epämiellyttävältä tuntuu vaikkei varmaan varsinaisesti satukaan. Mikrosiru olis helpompi, kun se ei ainakaan tipu. Epäkuntoon sekin voi tietysti mennä, mutta riski on aika paljon pienempi, kuin pudonneessa korvamerkissä.

Hallinnosta tuli mieleeni, että löysin vahingossa Eviran nettisivuilta Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion Tänään pöydällä -kolumnit. Täytyy kyllä sanoa, että tässä kohdin Husu-Kallio kirjoittaa asiaa mm. lisäaineista sekä ns. tinkimaidosta. Kolumnit voi lukea osoitteesta http://www.evira.fi/portal/fi/evira/yhteystiedot/mediapalvelu/tanaan_poydalla_-kolumni/ .