Nauta ei ole possu

Täytyypi taas avautua nykyisestä nautajalostuksesta ja teollisuuden hulluista vaatimuksista.

Nautahan on korsirehun syöjä, niin kuin kaikki varmaan tietää. Joskus hamassa menneisyydessä joku on kuitenkin päättänyt, että nyt lähdetään jalostamaan naudasta possua tehokkuuden nimissä. Laitellaan lehmälle jopa 60% viljaa rehustuksen kuiva-ainepitoisuudesta. Saadaan vasikoiden päiväkasvu nousemaan tuonne 1500-1700g/vrk, kun lehmä lypsää täysillä. Onko siinä mitään järkeä?

Ruokaa ihmiselle ja lehmälle 

Hyvälaatuisella apilasäilörehulla ollaan päästy meillä joidenkin yksilöiden kohdalla tuonne 1300-1400g/vrk kasvuihin. Onhan se toki vähemmän, kuin 1700g mutta siinä vaiheessa kun pihvi päätyy kuluttajan ruokapöytään, on myös maussa vissi ero. Ja tässä kaikessä tehojalostuksessa on unohtunut se kaikista hienoin puoli nautaeläimessä. Muuttaa ihmiselle kelpaamaton ravinto ihmiselle kelpaavaksi. Hyötysuhde ei tokikaan ole loistava, mutta toisaalta ei "huonolla maalla" ( = pellolla joka ei sovellu syystä tai toisesta viljanviljelyyn) myöskään viljan viljelyn hyötysuhde päätä huimaa. Ja sitten on tietysti vielä se ajatus viljelykierrosta. Viljelykierto on päässyt huolestuttavasti unohtumaan, kun on lähdetty ns. tehomaatalouteen ja vielä lisää, kun nautatilat ovat vähentyneet. Viljelykiertohan tarkoittaa sitä, että kasvilajia peltolohkolla vaihdellaan. Hyvä viljelykierto taas tarkoittaa, että peltolohkolla viljellään vaikka kolme vuotta nurmea (esim. apila-timoteiseos), neljäntenä vuonna vaikka vehnää, viidentenä härkäpapua/hernettä, kuudentena suojaviljakauraa (suojavilja tarkoittaa, että keväällä peltoon kylvetään kaura ja monivuotinen nurmensiemen yhtäaikaa, kaura nopeampi kasvuisena peittää nurmikasvuston alleen ja torjuu rikkaruohoja). Tämän jälkeen kierron voi aloittaa alusta. Monivuotisen nurmen voi korvata yksivuotisellakin nurmella, mutta toki useasta nurmivuodesta peräkkäin on enemmän iloa.

Sama kasvusto vähän ennen puintia

Meidänkin kylällä näkyy pelloissa monokulttuurin vaikutukset (viljelykierto siis ollut vilja-vilja-vilja-vilja-vilja jne.) vaikka lähes joka torpassa oli lehmiä vielä 90-luvun alussa ja nurmea siis viljeltiin niin kauan kuin lehmiäkin oli. 10-15 vuodessa maan rakenne on muuttunut, kastemadot ja maan pieneliöstö ovat kadonneet, joka näkyy mm. vesitalousongelmina. Hyvä esimerkki on eräällä lohkolla: lohko oli ollut n. 10 vuotta monokulttuuriviljalla. Keskellä lohkoa oli "vesiläpi", märkä kohta johon ei keväällä voinut kylvää eikä syksyllä ajaa puimurilla, kun koneet vain upposi.
2007 koimme valaistumisen luomun muodossa ja lohko laitettiin härkäpapusuojaviljan kautta puna-apilanurmelle ja kakkaakin annettiin pikkuisen. Muutaman apilavuoden jälkeen vesiläpi salaperäisesti katosi. Apila on syväjuurinen kasvi, joka avasi yllättävän tehokkaasti maahan minisalaojia, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Pienikin määrä kakkaa (tai oikeastaan kuivikepohjaa, jonka seassa on kakkaa) elvytti maan pieneliötoimintaa ja maan rakenne lähti paranemaan.

No niin, mistäs tämä kaikki nyt alkoikaan. Ai niin, lehmästä ja korsirehusta. Me siis jatkamme omalla linjallamme ja pyrimme jalostamaan mammalaumaamme hyviksi korsirehun käyttäjiksi tehokkaan viljankäytön sijaan ja annamme piutpaut teollisuuden päiväkasvuvaateille.