Kuluneella viikolla on tullut muutamia uusia vassuja, mm. Vm Elli teki viime sunnuntaina suloisen pienin sonnipojan ja Vm Ämpäri sai sonnivassun eilen. Kuluneella viikolla on myös tuskailtu eu:n maataloustukipaperien kanssa. Tai ei paperien kanssa varsinaisesti mitään tuskaa ole, mutta kun tämä tekniikka ei ole sen enempää mun kuin miehenikään ystävä. Kyseiset tukipaperit pitää palauttaa aina huhtikuun loppuun mennessä kunnan maataloustoimistoon, jos aikoo syksypuolella tukia saada. Lomakkeissa selvitellään mm. maatilan omistustietoja, peltolohkoja pinta-aloineen, kasveja mitä lohkoilla viljellään sekä mitä tukityyppejä tila hakee. Tukityyppejähän on erilaisia; on luonnonhaittakorvaus eli lfa, ympäristötuki, tilatuki ja ympäristötuen erityistuet, joihin kuuluu mm. luomutuki, perinnebiotoopit ja muita erilaisia "vihreitä" tukia. Ja jotta tukirahaa saisi, pitää myös noudattaa melkoista liutaa tukiehtoja, jotka yleensä tähtäävät ympäristöstä huolehtimiseen. Tavanomaisten viljelijöiden toimintaa valvotaan satunnaisotannalla tai riskiperusteisesti ja voi mennä useampikin vuosi, ettei kukaan käy tarkastamassa yhtään mitään. Luomuviljelijää valvotaan vuosittain ainakin kerran, joskus kaksikin, jotta kuluttaja voi olla varma, että luomumerkillä merkitty elintarvike on oikeasti luomu. Meillä oli viime syksynä kokotilavalvonta, jossa tarkastajien kanssa kiersimme kaikki peltolohkot, kävimme läpi ison mapillisen paperia (mm. viljelymuistiinpanot, maanäyte- ja lanta-analyysit), mittailimme suojakaistoja ja lohkojen pinta-aloja gps:n kanssa. Helmikuulla oli luomueläintarkastus, jossa käydään läpi lääkekirjanpito, eläinten ruokinta sekä se, että tilat täyttävät luomumääräykset. Kun kasvukausi alkaa, odottelemme vieraaksi peltopuolen luomutarkastajaa ja voihan sieltä tupsahtaa myös joku muu tarkastaja (ja tarkastettava asia) tontille.
Tiistai-iltana oli hiukan yritystä tehdä kaalikääryleitä ja kyllä niitä pari pellillistä tulikin, mutten oikein kovin tyytyväinen ollut lopputulokseen. Täytynee vielä hiukan hioa reseptiä. Ja jos ensi viikolla ehtisi jossain välissä kokeilemaan vegaanisia härkäpapupihvejä, koska härkäpapu kasvina on mielenkiintoinen mm. typensidontaominaisuutensa vuoksi. Meillä oli härkäpapua viljelyssä vuonna 2007 kohtuullinen pinta-ala ja täytyy kyllä sanoa, että oli komeita kasvustoja, kun äitiäni (164cm pitkä) ei kasvustosta näkynyt. Suurin osa noista pavuista meni kokoviljasäilörehuna lehmille ja pieni osa puitiin, jos olisi itävää siementä saatu, mutta eihän sellainen eteläsaksalainen lajike Suomen kasvukaudessa ehtinyt valmistumaan. Vuonna 2007 emme saaneet suomalaista lajiketta mistään,mutta nyt niitä löytyy jo helpommin, kun keväällä 2008 lehdistö ja teollisuus alkoi puhumaan kotieläintuotannon valkuaisomavaraisuudesta ja härkäpapua on siitä lähtien mainostettu varsin tehokkaasti.
 |
| Papukasvusto kukkii 25.7.2007 |
Viime perjantaina, kun olin taas Lempillä, paikalla oli myöskin Aamulehden toimittaja ja juttu löytyy Aamulehden Moro-liitteen sivuilta http://www.aamulehti.fi/moro/uutisellista/aiti-ja-tytar-perustivat-lahiruokapuodin-tammelaan/212537
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti