Hupsista keikkaa. Onpas sitten jäänyt edellinen blogikirjoitus julkaisematta. Ao. tekstin olen siis kirjoittanut 14.8.
Taas on vierähtänyt hetki edellisestä bloggauksesta, tällä kertaa syynä ukkonen ja nettikatko.
Lauantain Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa oli juttu meidän tipuistamme ja sekä Facebookin että sähköpostin välityksellä on tullut yhteydenottoja melko mukavasti. On siis varmasti aika päivittää tännekin että missä nyt mennään.
Tiput ovat nyt 6-viikkoisia ja suurimmat heistä ovat olleet jo parisen viikkoa laiduntarhoissa. On ollut hauska huomata, kuinka tipujen kasvu on kiihtynyt laitumelle pääsyn jälkeen ja aktiivisuuskin on lisääntynyt, vaikkei sisälläpitokautenakaan heitä voinut aktiivisuuden puutteesta syyttää. Mutta selväähän on, että kyllä apilapelto on paljon hauskempaa kuopsuteltavaa kuin turvepohja.
Vielä yksi tipuerä on sisätiloissa, mutta huomenna hekin pääsevät ulos. Olemme punninneet tiput ennen laitumelle laskua keittiövaa'alla, koska öiden viiletessä täytyy olla jo pikkuisen elopainoa, jotta pystyy varaamaan lämpöä riittävästi. Kun porukan isoimmat ovat päässeet ulkotarhoihin, sisälle jääneiden pienempien kasvu on parantunut.
Tipuissa on siis selkeästi hitaammin kasvaneita ja nopeammin kasvaneita yksilöitä ja tämänkin takia on tärkeää, ettei kovin erikokoisia yksilöitä laiteta samaan tarhaan.
Tarhoissakin on ollut aika "nakertaminen", kun on ensin pitänyt tehdä prototyyppi ja siitä sitten jokaisen valmistuneen tarhan myötä on tehty pieniä parannuksia ja muutoksia. Yhden tarhan tekemiseen menee 8-10 tuntia ja haasteena on ollut, että tarhan täytyisi olla samaan aikaan kevyt liikutella ja sekä liikuttelun että petojen kestävä.
Paljon on ihanaa palautetta tullut lehtijutun jälkeen, vaikka allekirjoittanutta jännittikin aivan hirveästi, kun ei tämä julkisuus ole aivan ominta alaani. Olen ylpeä miehestäni ja hänen innostaan kokeilla kaikkea uutta, vaikka se usein aiheuttaakin hymähtelyä muilta viljelijöiltä.
Kun possut päästettiin laitumelle, useampikin ihminen sanoi, että luuletteko ihan tosiaan possun pysyvän sähkölangan takana? Hyvin ovat pysyneet, jos vain sähköpaimen on ollut päällä. Yhden kerran paimen oli ukkosmyräkän aikaan mennyt pois päältä ja silloin possut olivat meinanneet lähteä kylille sikailemaan. Onneksi possulaitumen naapurissa asuu koiria ja koirat olivat tarhoistaan nostaneet metelin johon possut olivat todenneet "uups, kauheita petoja, äkkiä takaisin laitumeen turvaan". :) Possulaitumelta kuului myös sellaisia uutisia, että laitumen ohittavalla pikkuiselle hiekkatiellä on ollut poikkeuksellisen paljon liikennettä kun väki käy katsomassa meidän nassuja.
Jos vielä muutama vuosi sitten olin sitä mieltä, että naudan ja lampaan paikka on laitumella, niin nyt lisään joukkoon myös ehdottomasti possun ja broilerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti