Ryynimakkaraharjoituksia ja muuta merkillistä...

Eipäs sitten kokeiltukaan maanantaina ryynimakkaran tekoa, kun minä onneton unohdin, että ryynit pitää turvottaa, keittää ja jäähdyttää ennen makkarataikinan tekoa. Ryynit kävin hakemassa vasta maanantaiaamuna ja myöhäänhän siinä olisi mennyt jos edellämainitut työvaiheet ja vielä itse makkaran valmistuksen olisi maanantaina yrittänyt tehdä. Siispä siirsimme makkaran teon suosiolla tiistaille. Makkaran teko oli varsin mukavaa ja mielenkiintoista hommaa kun en moista ole ikinä ennen päässyt näkemään saati itse tekemään. Isäntä on kyllä asiaan opiskeluissaan tutustunut, mutta pääsinpähän minäkin nyt makkaraa valmistamaan.

Teimme makkarat kolmessa erässä ja lihaa käytimme yhteensä 10kg. Ensimmäinen kolmen kilon erä ei onnistunut kovinkaan loistavasti, kun laitoimme vettä makkaramassaan, jotta massa tulisi hyvin pursottimesta läpi. Melko kuivakkaahan siitä makkarasta sitten tuli, kun ei tuo naudanliha ole läheskään yhtä rasvaista kuin possu.

Jotain piti keksiä ja niinpä turvauduin perinteisiin kuohukermaan ja raakamaitoon. Ja johan onnistui. Rasvaa tuli kermasta ja maidosta juuri sopivasti. Maustaminenkin onnistui kahteen jälkimmäiseen annokseen hyvin, ensimmäisestä annoksesta tuli turhan pippurista, kun vesi ei yhtään tasannut pippurin makua. Makkaraa on nyt maistatettu lähipiirissä ja parannusehdotuksia ei ole tullut, joten taisi perusresepti syntyä jo ensimmäisellä kerralla. Täytynee kuitenkin seuraavalla kerralla kokeilla yhteen erään kylmäpuristettua rypsiöljyä maidon ja kerman sijaan, jos saataisiin myös laktoosi-intolerantikoille sopiva tuote.

Viime sunnuntaina kirjoitin teille Edinasta, joka pyöräytti sonnipojan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Maanantaiaamuna Edina olikin järjestänyt meille pienen yllätyksen. Kirjaimellisesti pienen. Karsinasta löytyi nimittäin 25 kiloa painava tyttövasu hyvin nuoltuna. Ihmettelin siinä hetkisen, että mitäs tämä on ja kyselin mammoilta, että kenen jälkikasvu täällä on. Edinahan sieltä sitten ilmoittautui pienen tytön äidiksi. Eli Edina tekikin kaksoset ja aikaeroa vasikoiden syntymille tuli vuorokausi. En ole ikinä ennen törmännyt moiseen ilmiöön, kun aikaisemmat kaksoset ovat aina syntyneet maksimissaan kahden tunnin ikäerolla. Tarkastelin vielä muiden lauman mammojen peräpäät, ettei kellään muulla ole poikimisjälkiä näkyvillä, mutta eipä ollut Soitin eläinlääkärillekin asiasta ja hän sanoi, ettei tuo nyt mitenkään harvinaista ole. Aina siis oppii jotakin uutta eikä lehmän kanssa tule ikinä täysinoppineeksi. Kaiken varmistukseksi lähetän kuitenkin vielä karvanäytteet labraan ja samalla tutkitaan myös tytön hedelmällisyys. Sekakaksosten kanssa on usein ongelmana, että tiineysaikana vasikoiden sikiökalvot kasvavat yhteen eli niihin kehittyy yhteistä verisuonistoa, jolloin sonnivasikan hormonit sekoittavat lehmävasikan hormonit. Kun lehminen syntyy ja kasvaa, sen kiimakierto ei alakaan ja niin tiineyskin jää haaveeksi.

Mamman liitomaggara

En ole blogiin kirjoittanut aiemmin meidän perheen muista eläimistä, mutta nyt täytynee mainita, että torstaina oli jännä päivä. Kävimme nimittäin ponityttöjen kanssa Forssan raviradalla. Toinen tytöistä ajoi viime kesänä poniravikortin ja osallistui viime talvena kaksiin harjoitusraveihin meidän shetlanninponiruuna Ticolla. Torstaina suuntasimme Forssaan hiitille, tutustumaan rataan ja mittauttamaan ponin. Jotta Tico saa osallistua oikeisiin a-ponien raveihin, se pitää mitata ja todeta säkäkorkeudeltaan alle 107 senttiseksi. Hyväksytty mittaaja mittasi Ticon ja tulokseksi saatiin 106cm! Tämä tarkoittaa sitä, että mamman rakas maggara starttaa ensimmäisen lähtönsä 2.6 Pilvenmäellä. Kauhean vakavalla mielellä emme raveja harrasta, pääasia on, että kaikilla on kivaa!

Rakas vanhukseni Pilvenmäellä 5.5.2011    ©Katja Arvo

Vanhusponikin pääsi mukaan Pilvenmäelle seuralaiseksi ja kyllä hänkin nuoreni heti ainakin kymmenellä vuodella.


Ensi helmikuussa, tarkemmin 2.2 juhlitaan mun ja vanhuksen yhteistä 20 vuoden taivalta. 2.2.1992 Bromi saapui meille ja jo silloin päätin 8-vuotiaan tarmolla, että tätä eläintä en ikinä myy. Ja se päätös on pitänyt. Joitakin vuosia pappa oli ylläpidossa, kun itse huitelin maailmalla, mutta 2007 oli taas kotiutumisen aika.